Page 42 - Plaani 2 - 2022: Tieto & Turva

Muistilista koulujen sähkö- suunnitteluun:
• Pyri ymmärtämään käyttäjän tarpeet kaikissa hank- keissa, jotta suunnittelu tukee tilojen tulevaa käyttöä mahdollisimman tarkasti ja hyvin.
• Kommunikoi käyttäjän kanssa ymmärrettävästi. Tämä koskee koko suunnitteluprosessia. Suunnittelijat usein intoutuvat kertomaan oman alansa termistöllä, joka ei ole kuulijakunnalla tiedossa. Välillä on hyvä kysyä, että ymmärsitkö?
• Pisteitä pitää olla riittävästi. Kiinnitä huomiota niiden sijoitteluun ja merkintään.
• Mukauta valaistusohjaukset käyttäjän tarpeisiin. Joskus yksinkertainen ratkaisu on täysin riittävä. Esimerkiksi painikemäärät pitää minimoida ja ohjauksissa miettiä vain tarpeelliset toiminnot.
• Hyödynnä tilanneohjauksia mahdollisuuksien mukaan, jotta opettajien työ tehdään mahdollisimman helpoksi. Luokkahuoneissa neljä tilanneohjausta on maksimimää- rä. Valojen sammutus on myös huomioitava varsinkin tunnistimilla varustetuissa tiloissa, jotta tunnistimet toimivat vain sammutuksessa energiasäästön kannalta.
• AV-tekniikka nousee kouluympäristöissä tärkeään osaan. Nykyaikaisissa opetustiloissa on paljon muun- neltavia tiloja. Väliseiniä voidaan avata ja sulkea. Ope- tussuuntakin voi muuttua. Langattomien ja siirrettävien näyttöjen ansiosta voidaan vastata käyttäjän tarpeisiin. Näyttöjen langaton peilaus tilojen välillä auttaa tilojen yhdistämisissä.
• AV-tekniikan tärkeänä osana on myös esitysäänentois- to. Aamunavauksia varten mikrofonien pitää automaat- tisesti hypätä käyttöön ja käyttäjäkokemus pitää saada todella helpoksi.
• Muista että tekniikan tulee palvella käyttäjää.
Pohjois-Savossa Lapinlahdella sijaitseva Matin ja Liisan koulun uu- disrakennus valmistui viime vuon- na. | Kuva: Jari Tikkanen, Webbiriihi
Muuten kuulutuksien käyttö tiedottamiseen riippuu kunkin koulun omasta toimintakulttuurista.
Matin ja Liisan koulussa äänentoistojärjestelmään on lisätty induktiosilmukka. Vaikka tällä hetkellä koulussa ei ole kuulokojeita käyttäviä oppilaita, on tärkeää, että valmius on olemassa.
”Kellot ovat yksi sotku opetusmaailmassa. Esimerkiksi lukiossamme sähköiset kellot ovat kaikki vähän eri ajassa. Niille ei oikein kukaan tunnu pystyvän tekemään mitään. Koulussa toimitaan minuuttiai- kataululla ja olisi hyvä, jos kaikki olisivat samassa paikassa samaan aikaan. Välillä lukiossa tuntuu siltä, että opiskelijoilla on eri aikavyö- hykkeet käytössä. Alakoulussa tuntien päättyminen ja alkaminen ilmaistaan äänimerkin kautta, mutta yläkoulussa ja lukiossa opiskele- van puhelimen kellon ja koulun kellojen pitäisi näyttää samaa aikaa.”
Kiinteistöjen kulutukseen liittyvä mittarointi lisääntyy myös koulu- maailmassa.
”Anturitieto on koulun kannalta mielenkiintoista, olipa kyseessä hii- lidioksidi- tai lämpömittari, ruokahävikkimittaus tai sähkön kulutuk- seen liittyvä mittaus. Ne tekevät näkyväksi sen, mitä ympärillämme tapahtuu. Esimerkiksi hiilidioksidimittari kertoo opettajalle työ- ympäristöstä, mutta sen avulla voi myös kertoa ja havainnollistaa oppilaille luokan hapenkulutusta ja asioiden syy-seurauskulkua.”
INSINÖÖRIKIELI VAATII JOSKUS TULKKAUSTA
Juhani Sammallahden johtamissa kouluissa työskentelee noin 55 opettajaa. Myös heiltä kysytään mielipidettä uutta suunniteltaessa, mutta toiveiden kirjo on aika laaja.
”On opettajia, jotka haluavat tiettyjä asioita ja toiset sitten täysin vas- takkaisia asioita. Kompromissit valinnoissa ovat vastuullani, ja niiden tekemisessä on tarpeen osaava ja jossain määrin opetusalaa ymmär- tävä ulkopuolinen suunnittelija. Tunnen kouluissa käytössä olevaa uut- ta tekniikkaa ja laitteita, jotka ovat esillä esimerkiksi Educa-messuilla. Mutta sitten kun kyse on vaikkapa rakennusten ohjausjärjestelmistä tai muista taloteknisistä asioista, ei niitä näe missään opetusalan hom- missa. En osaa valita oikein, jollei joku kerro perusvaihtoehtoja.”
Sammallahden mielestä rakennushankkeissa sähkösuunnittelun ja varsinkin tietoteknisen suunnittelun yleinen pulma on, että henkilöt puhuvat liiaksi insinöörikieltä. Virheitä tulee helposti juuri sellaisissa kohdissa, joissa käyttäjän ja suunnittelijan tai toteuttajan välistä yhteistä kieltä ei löydy.
”Käyttäjänäkökulmasta toivon sähkösuunnittelijoilta sitä, että he osaisivat tietoja pyytäessään esittää kysymyksensä niin, että vas- taaja tietää mihin häneltä pyydetään vastausta. Vaikka itse olenkin aika hyvin perillä sähkötekniikasta, ei rehtorin pätevyysvaatimuk- siin millään tavalla kuulu se, että tietäisin, mikä on vaikkapa Cat 6 -piuha. Suunnittelijan pitäisi osata kuvata ja eritellä vaihtoehtoisten teknisten järjestelmien yhteydessä niihin liittyvät toiminnallisen ominaisuudet. Ja jos suunnittelija vielä osaisi suodattaa saadun vastauksen siten, että toivelistasta kiteytyisi yksinkertaisella ja luotettavalla tavalla toimiva kokonaisuus. Yleensä tekniikasta vähän tietävä toivoo aivan liikaa.”
Sammallahden mukaan on vaikea ennustaa, millaisia teknisiä tar- peita kouluissa on tulevaisuudessa.
”Ei ole teknisessä mielessä lainkaan varmaa, mitä tarvitsemme 15
tai 20 vuoden kuluttua. Pitäisi löytyä visio siitä, millä tavalla tekninen perusympäristö - kuten sähkönjakelu - olisi niin universaali, että se olisi edelleen käyttökelpoinen ja mukautettavissa tulevaan toimin- taympäristöön. Kaiken mikä upotetaan rakennuksen pintojen sisään, pitäisi olla niin yksinkertaista, että se varmasti toimisi myös 30 vuoden kuluttua. Laitepuolella uusiminen ei ole niinkään ongelma. Meidän kan- naltamme olisi tärkeää, että suunnittelu tehtäisiin kauaskantoisena."
42Plaani 2 2022 Tieto&Turva